Jehovan
Todistajissa elää vahvana seksuaalinen rajoittaminen. Seksi aviopuolisoiden
välillä on sallittua ja tarkoitettu molempien osapuolien nautinnoksi (tosin
myös avioliiton seksisuhteisiin liittyy rajoittamista), mutta avioliiton
ulkopuolella elävillä ei ole tätä mahdollisuutta.
Ja kun sanon
että ei ole sitä mahdollisuutta, niin tarkoitan sitä että seksin harrastaminen
toisen ihmisen kanssa on erottamisen uhalla täysin kiellettyä. Myöskin
itsetyydytys on tuomittua, siitä ei eroteta, mutta sen sanotaan olevan syntiä.
Yksinäisiä kehoitetaan rukoilemaan ahkerasti ja viemään huomiota muihin
asioihin, esimerkiksi kenttäpalvelukseen tai ystävien tapaamiseen.
Seksuaalisuus on kuitenkin meillä jokaisella sisäänrakennettuna, eikä sen olemassaolo liity siihen olemmeko naimisissa vai emme. On jokaisen ihmisen perustarve saada hellyyttä, toisen ihmisen läheisyyttä ja mahdollisuuden seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Seksuaalista halua ei voi sammuttaa, ja sen tukahduttamisen yrittäminen aiheuttaa varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tämä kaikki
aiheuttaa monille Todistajille valtavasti painetta ja epätyytyväisyyttä.
Lisäksi koska kukaan ei pysty sulkemaan seksuaalisia halujaan pois, seuraa
tästä myös loputtomasti syyllisyyttä.
En epäile
hetkeäkään, etteikö lähes jokainen naimaton Jehovan Todistaja masturboisi.
Asiahan ei luonnollisesti millään tapaa kuulu minulle (eikä oikeastaan kiinnostakaan), mutta nostan asian tässä
esille siksi, että tämän seurauksena se on myös
loputon syyllisyyden lähde. Syyllisyys painaa harteillasi aina kun sorrut
itsetyydytykseen ja jo pelkästään epäonnistuminen seksuaalisten halujen poissulkemisessa aiheuttaa syyllisyyden tunteita. Syyllisyydessä eläminen elämän näin
isolla osa-alueella ei tee hyvää kenenkään psyykeelle.
Raamattu ei
missään kohti kiellä itsetyydytystä. Kuten monessa muussakin, tässä käytetyt perustelut ovat kovin löyhiä eivätkä kestä kriittisempää tarkastelua.
Esimerkiksi seuraanlaisia perusteita on kirjallisuudessa esitetty (lainaus Nuoret kysyvät osa 1, 25. luku s. 178-182):
Esimerkiksi seuraanlaisia perusteita on kirjallisuudessa esitetty (lainaus Nuoret kysyvät osa 1, 25. luku s. 178-182):
● Masturbointi juurruttaa
ihmiseen täysin itsekeskeisiä asenteita. Masturboidessaan hän keskittyy
pelkästään oman kehonsa tuntemuksiin.
● Masturbointi
saa pitämään vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia pelkkinä seksiobjekteina,
tyydytyksen saamisen välineinä.
● Itsekäs
ajattelu, jota masturbointi kehittää, voi olla esteenä tyydytystä tuottaville
sukupuolisuhteille avioliitossa.
Kirjallisuudessa esitetään aivan käsittämättömiä väitteitä mutta ei lainkaan perusteita niille. Masturbointi ei juurruta ihmiseen täysin itsekeskeisiä asenteita sen enempää kuin mikään mukaan "vain oman kehonsa tuntemuksiin" keskittyvä toiminta, kuten syöminen, rentoutuminen tai lenkkeily. Eikä ole mitään perustetta väitteelle, että ihminen alkaisi pitämään vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia pelkkinä seksiobjekteina, päin vastoin - nimenomaan seksuaalisessa paineessa eläessä toisen osapuolen sukupuoli vain korostuu.
Entä mitäpä se, että Jumala on antanut ihmiselle sukupuoliset halut mutta ei salli näiden tyydyttämistä kertoo näiden halujen antajasta? (W08, 15/5, s.26-28) |
Itsetyydytyksen
perustellaan olevan väärin myös siksi, että Raamatun mukaan emme saa olla
"monien halujen ja nautintojen orjia", mutta tämä luonnollisesti
tarkoittaisi myös naimisissa olevia ihmisiä - Raamattu ei tässä tee eroa
naimattomien tai naitujen välillä.
Pidä Itsesi Jumalan Rakkaudessa - kirja sanoo masturboinnista näin:
"Kuten jo
todettiin, niitä jotka masturboivat, vaivaa usein syyllisyydentunto. Se että
tuntee murhetta ”jumalisella tavalla”, voi epäilemättä olla kannustimena
hankkiutua eroon tuosta tavasta."
Masturboinnista
seuraavaa syyllisyydentunnetta käytetään siis perusteena sen vahingollisuudelle. On
ironista että tekstin kirjoittajat kuin suurin osa lukijoistakaan ei ymmärrä,
että itse masturbointi ei aiheuta minkäänlaisia syyllisyydentunteita vaan
kyseessä on uskonnon aiheuttama syyllisyyden kehä. Masturbointi on
kirjallisuudessa leimattu synniksi -> siksi masturboinnista
seuraa syyllisyyttä. Syyllisyys seuraa siis ainoastaan tavan syyllistämisestä.
On myös
erittäin merkittävää, että Raamattu ei kiellä masturboimista vaikka sen
kirjoittamisen aikaan ihmiset kyllä jo harjoittivat itsetyydytystä.
Herätkää-lehti vuodelta 1987 (9/8 p.19) itse kirjoittaa masturboinnin olleen
yleistä Raamatun aikoina. Raamattu ei epäröi kertoa yksityiskohtaisesti
kieltoja arkaluontoisista asioista,
miksi se olisi jättänyt näin suuren synnin mainitsematta?
Mitä tästä kaikesta seuraa?
Loputonta
syyllisyyttä, seksuaalista turhautuneisuutta, seksin leimautumista mielessä
likaiseksi ja oman seksuaalisuuden tukahduttamista. Liian nuorena, liian
hätäisesti ja mahdollisesti jopa aivan vääränlaisen ihmisen kanssa
avioitumista.
Lisäksi seksin
ja seksuaalisuuden kieltäminen vääristää kuvaa seksistä. Se tekee siitä
mystisen ja kielletyn ja todellisuus voi osottautua jopa pettymykseksi, se on
kuitenkin vain yksi nautintoa tuottava asia parisukunnan välillä.
Kaiken tämän
syyllistämisen ja kieltämisen sijaan olisi mielestäni paljon tärkeämpää puhua
seksuaalisuuden ja vartalonsa kunnioittamisesta. Siitä että kunnioittaa itseään
ja toisia. Ja että seksi ja seksuaalisuus on iloinen asia kahden toiseen
luottavan aikuisen välillä tai että se voi olla sitä myös itsensä kanssa.
www.jw.org
www.wol.jw.org
www.jwfacts.com
www.jw.survey.org
Lloyd Evans: The Reluctant Apostate
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti